Eilen tuli valvottua puoli yhteen. Vauva ei minua valvota, vaan nukkuu kiltisti iskän ja äitin vieressä syöden öisin kyllä parisen kertaa, mutta sitten tämä uusi harrastus, korujen väkertäminen, valvottaa. Eilen piti väkisin päästä näpertämään uusilla helmillä ja sain tehtyä neljä rannekorua. Kuvailen niitä pian ja laitan osioon rannekorut.
Olen katsellut ihastellen netistä blogeja, joissa on aivan tajuttoman ihania koruja ja niin taidokkaasti tehtyjä. Oma kädenjälki ärsyttää, kun lankojen vääntely vinksahtelee ja muodot eivät ole täydellisiä. Mutta olen vasta niin vähän näitä tehnyt ja tässä sitä tekemällä oppii. Ihanaa tämä korujen väkertäminen on siksi, että luovuutta voi käyttää ja mahdollisuuksia on miljoonia ja on niin paljon ihania tarvikkeita (joita pitää saada lisää)… Onkohan minuun iskenyt helmihulluus…
Saha tuolla odottaa jo käyttäjään pienen ruuvipenkin kanssa. Syntyyköhän hopealenkkejä – ehkä viikonloppuna kokeilen, kun on tuota aikaa paremmin. Odotan innolla myös, että pääsisin hopeatyökurssille.
Tässä sitten se suuri helmeni, vaavini kisujen kanssa.  Hän saa tällä hetkellä suurimman huomioni, sitten tulevat ne koululaiset ja mies, sitten kissat ja sitten vasta tämä helmiaskartelu. Tänään vaavini on leikkinyt kivasti tuossa keittiön lattialla ja toki välillä konttailee ympäri taloa äiti perässään. Päiväunien aikaan sitten äippä voi tehdä omia juttujaan. Korviksia olisi kova himo päästä tekemään. Mulla on ne Swarovskin vaalean siniset helmet ja ihania helmihattuja odottamassa käsittelyä.
Eilen kuvasin myös ihania talvikuvia ja sain ikuistettua sateenkaaren talvitaivaalla. Siitäkin laitan kuvan tänne, vaikka näkyykin hieman huonosti tässä.